Sokerista
Kahlaan läpi tällä hetkellä, kandin tutkielmaa varten, paljon sokeriin liittyviä tieteellisiä artikkeleita. Ennen kaikkea luen artikkeleita joissa käydään läpi sokerin saantisuositusten tieteellisiä perusteita ja sokerin vaikutuksia terveyteen. Eteeni on kasvanut useampikin (näennäisten?) paradoksien villi ja vaikeakulkuinen viidakko. Vai mitä sanot seuraavista?
- Sokeria pidetään tavallisen kansan keskuudessa käsittääkseni aika epäterveellisenä ruoka-aineena. Pitkä ja vaikutusvaltainen tieteellinen perinne on kuitenkin laajoissa tutkimuksissa ja tilastollisissa analyyseissä tullut siihen tulokseen, että suurenkin sokerin saannin ja sairauksien välillä on vain vähäinen tai olematon yhteys. Kun taas lyhyempi, eikä – ainakaan vielä tieteellisissä piireissä – niin vaikutusvaltainen, hiilihydraattitietoinen perinne, pitää sokerin aiheuttamia terveyshaittoja todella suurina.
- Suomalaisten sokerin saanti on Finravinto tutkimusten mukaan reilu 10 prosenttia kokonaisenergian saannista (10E%). Sokerinkäytön raportointiin liittyvä aliraportointi huomioon ottaenkin tämä on maailmanlaajuisesti aika vähäinen määrä. Yleisesti sokerin saantisuositus on maailmalla – kuten myös Suomessa – korkeintaan 10 E% puhdistettua sokeria. Yhdysvalloissa sama suositus on, huikeat, korkeintaan 25 E%. Ja kuten jo äsken kirjoitin, pitkä ja vaikutusvaltainen tieteellinen perinne on laajoissa tutkimuksissa ja tilastollisissa analyyseissä tullut siihen tulokseen, että suurenkin sokerin saannin ja sairauksien välillä on vain vähäinen tai olematon yhteys. Lyhyempi, eikä – ainakaan vielä tieteellisissä piireissä – niin vaikutusvaltainen, hiilihydraattitietoinen perinne, pitää kuitenkin sokerin aiheuttamia terveyshaittoja todella suurina.
Mitä sinä olet mieltä sokerin saannin terveysvaikutuksista? Syötkö mielestäsi liikaa sokeroituja juomia, karkkeja ja elintarvikkeita joihin on lisätty sokereita? Mietipä sitä, minä palaan joskus asiaan, luultavasti tieteellisin – ja täten mitäänsanomattomin – argumentein. Ei vaineskaan, vaan näin, minä palaan joskus asiaan, luultavasti tieteellisin – ja värikkäin ja informatiivisin – argumentein.
Voimmeko siis syödä sokeria – tuota hengen ja sielun vitamiinia – pelottomin mielin, vahvojen tieteellisten tutkimusaineistojen pohjalta? Onko sokerilla pelottelu vaan myytti joka luo psykologisia ja sosiaalisia kahleita elämän pituiselle matkallemme? Vai onko juuri toisinpäin? Onko sokeri todella niin vaarallista kun usein mediassa ja ihmisten keskusteluissa annetaan ymmärtää? Löytyykö sokerista syy moniin kansanterveydellisiin ongelmiimme, joita tiede, raha ja “viisaat” eivät ole tässä valtakunnassa kyenneet ratkaisemaan?
p.s. pahoittelen asian provosoivaa, epätieteellistä (?) ja huomiohakuista lähestymistapaa. Mutta pidän ristiriitoja tutkimisen ja kirjoittamisen kannalta niin mahdottoman hedelmällisinä.

Loading...
Sokeri jakaa todellakin tiedemaailman kahtia käsityksessä sokerin terveellisyydestä/epäterveellisyydestä. Itse olen vaatimattomassa blogissani käsitellyt asiaa monelta eri kantilta. Uskaltaisinko pyytää sinua lukemaan sieltä kriittiseen tapaasi erityisesti käsityksiäni hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion terveysvaikutuksista?
christer sundqvist - huhtikuu 8, 2008 at 9:31 ip
Vältän sokerinsyöntiä, koska uskon sokerin
a. vaikeuttavan ruoansulatusta
b. lihottavan
c. olevan pahaksi hampaille
d. aiheuttavan turhaa verensokerin heittelehtimistä, mikä muun muassa vaikuttaa mielialaan
e. olevan lähinnä herkuttelua varten, eikä joka päivä voi olla herkkupäivä.
Kansanterveydellä voit minun puolestani heittää vesilintua. Olen ehkä individualistisen ajan lapsi, mutta jonkun sokerihiiren mussutus telkkarin edessä ei minua kosketa.
M.J. - huhtikuu 8, 2008 at 9:48 ip
*Christerille* Olen vieraillut aiheen tiimoilta mainiossa blogissasi ja saatampa lähiaikoina pommittaa jollain täsmäkysmyksilläkin. Aihe on kyllä siinä määrin polttava, että kun jollekin kumartaa niin jollekin sitten näyttelee sitä peräpäätä, mutta kiinnostusta olisi kyllä perehtyä asiaan monipuolisesti eri näkökulmista.
*M.J:lle* Noi on kai aika tyypillisiä kokemuksia sokerista, joita minun ei ole täysin syytä epäillä. Toisaalta, haluan löytää asialle selkeitä tieteellisiä perusteluja, sillä kaiken näköisiä fobioita synnyttäviä mörköjä tämä yhteiskunta on muutenkin täynnä – sokerista en tiedä.
Janne - huhtikuu 8, 2008 at 9:53 ip
Olen antanut teille tunnustuksen “Blogging with a purpose”.
christer sundqvist - huhtikuu 10, 2008 at 1:11 ip
Apua, tällaiset tunnustukset on pelottavia. Mulla kun on tavoite saada tutkinto kasaan, ja ihmisten liika huomio saa keskittymisen siirtymään muualle. No koitetaan kestää
. Kiitos joka tapauksessa!
Olit kovaan sarjaan nostanut mun bloggailut lääkäreiden ja professoreiden joukkoon, mutta ehkä mä selviän. Taitava kirjoittaminen, jos jokin, lähtee kuitenkin aina nöyryydestä.
Janne - huhtikuu 11, 2008 at 10:17 ap
Jatkuvasti koholla oleva verensokerisokeri ainakin on siis tuhoisaa. Eikö siis tätä samaa vaikutusta tule pitkällä aikavälillä myös silloin, jos verensokeriín tulee jatkuvasti piikkejä? Tällöinhän henkilö on vanhemmaksi tullessaan ollut jo pitkiä aikoja “korkeassa verensokerissa”, vaikka verensokeri onkin aina tullut piikin jälkeen alas. Vai tuleeko sokerin soluihin kohdistama tuhovaikutus esiin vasta tietyn ajanjakson jälkeen? Siis vaikka ei sairauksia aiheuttaisi, niin saattaahan sokeri kiihdyttää ikääntymisprosesseja kuten esimerkiksi tätä glykaatiota? Eli periaatteessa verensokeri kannattaisi pitää matalana koko ajan. Reilusti kalorirajoitettu ruokavalio lisää ainakin hiirien elinaikaa selvästi ja myös ihmisellä se aiheuttaa veren paastosokerin laskun normaalia alhaisemmaksi. Eli siis aiheuttaako normaali veren paastosokeri nopeampaa ikääntymistä kuin epänormaalin alhainen(mutta kuitenkin riittävä) paastosokeri. Eli siis sokerin tuhoa voitaisiin mitata verensokerikäyrän integraalilla?
Ilkka Vuorenmaa - huhtikuu 15, 2008 at 4:13 ip
Ensiksi on todettava, että vähähiilihydraattista ruokavaliota popularisoivassa kirjallisuudessa, jota varsinkin netti on pullollaan, voidaan verensokeri nähdä tuhoavana myrkkynä. Suomalaisissa yliopistoissa saatavassa sisätautien opetuksessa lähtökohta on hieman erilainen. Verensokeri on solujen energianlähde. Normaalissa elimistön toiminnassa veren glukoosipitoisuus vaihtelee paastotilassa välillä 3,9-5,8 mmol/l. Ruoan jälkeen se kohoaa hetkellisesti arvoon 6,5-7,2 mmol/l, ja pitemmän paaston aikana se voi laskea arvoon 3,3-3,9 mmol/l. Normaalissa elimistön toiminnassa veren glukoosipitoisuus ei nouse siis tasolle, jossa sillä olisi elimistölle epäedullisia vaikutuksia. Eikä ole mitään syytä pyrkiä ns. hypoglykemiaan, joka tarkoittaa että verensokeri on alle 4 mmol/l. Hypoglykemia, jota esiintyy yleensä vaan diabeteslääkityksen yhteydessä, aiheuttaa adrenaliinin vaikutuksesta sydämentykytystä, sydämentykytys, hikoilu, nälän tunnetta, käsien tärinää ja ärtyisyyttä.
On totta, että korkea verensokeri on monille elimille tuhoisaa. Todella korkeaksi (jopa 20 mmol/l) verensokeri voi nousta hoitamattomassa tyypin-1-diabeteksessa. Myös tyypin-2-diabeteksessa verensokeri voi nousta huomattavasti normaalia korkeammaksi (yli 11,1 mmol/l).
Tyypin-2-diabeteksen hoidossa pyritään parantamaan elimistön kykyä käsitellä sokeria ilman että verensokeri nousisi liian korkeaksi. Toisin sanoen pyritään parantamaan elimistön insuliiniherkkyyttä. Tähän voidaan vaikuttaa liikunnalla ja laihduttamalla. Verensokerin nousuun voidaan myös vaikuttaa ruokavaliolla. Siitä minkälainen ruokavalion kuuluisi olla, käydään tällä hetkellä keskustelua. Tyypin-2-diabetesta on hoidettu viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana virallisesti erityyppisillä ruokavalioilla. Välillä on pyritty rajoittamaan hiilihydraatteja ja välillä on pyritty rajoittamaan rasvoja.
Tyypin-2-diabetekseen syntyyn vaikuttavat monet ruokavaliotekijät, elämäntapatekijät ja geneettinen alttius. Viime aikoina on julkaistu epidemiologisia tutkimuksia, joista voi vetää johtopäätöksiä, että korkea glykeeminen kuorma saattaa olla osasyynä tyypin-2-diabetekseen syntyyn. Mutta on olemassa paljon myös toisensuuntaisia tutkimuksia, siksi Suomessa (kuitupitoiset) hiilihydraatit on nähty luonnollisena osana tyypin-2-diabeteksen ruokavaliota.
Ajatuksesi verensokerinkäyrän integraalista on toimiva; samasta asiasta on tavallaan kyse, kun tehdään glukoosirasituskoe. Silloin mitataan ensin paaston jälkeinen verensokeri ja myöhemmin glukoosirasituksen jälkeen verensokeri. Normaalissa fysiologiassa tämä verensokerin integraali pysyy kuitenkin niin pienenä, ettei sillä ole vallalla olevan käsityksen mukaan pitkälläkään aikavälillä terveydelle haitallisia vaikutuksia.
Janne - huhtikuu 15, 2008 at 8:26 ip
[...] viime keväänä kandintutkielman. Jaoin silloin blogissani muutaman ajatuksen, jotka herättivät keskustelua. Ohjaajani ehdotti, että olisin kirjoittanut tutkielman pohjalta artikkelin terveydenhuollon [...]
Sokerit - Vitamiinit 6-0? « Kebabpizzeria.net - marraskuu 25, 2008 at 5:11 ip