eHealth ja tulevaisuus: personoidut virtuaaliyhteisöt?

Kymmenen vuoden päästä olen tyypin 2 diabeteksesta kärsivä uraohjus. Minulla ei ole kunnolla aikaa perinteiseen terveydenhoitoon, koska minun täytyy olla tuottamassa yhteiskuntaan yhä tehokkaampia ratkaisuja juuri tähän terveydenhoitoon. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, koska olen itse ollut kehittämässä minun kaltaisilleni ihmisille ratkaisuja tämän kaltaisiin ongelmiin.

Niinpä minä kuulun suljettuun virtuaaliyhteisöön, jossa on minun kaltaisia – samanikäisiä, samanlaisen luonneprofiilin omaavia ja samantyyppisiä elämänkolhuja kokeneita – tyypin 2 diabeteksesta kärsiviä uraohjuksia. Anonymiteetin varassa paljastamme itsestämme paljon, mutta se ei ole meille ongelma, olemmehan kokemuksia reflektoimaan tottunutta terapiasukupolvea. Virtuaaliyhteisössä saamme personoituja tietoja oman terveyden, ruokatottumusten ja liikuntatottumusten kehityksestä, josta keskustelemme toisten kanssa, eikä netinkäyttö ole meille mikään ongelma, olemmehan nettiin elimellisesti kiinni kasvanut sukupolvi.

Netti on muuttanut perinteisen potilaan ja asiantuntijan välisen suhteen paljon tasavertaisemmaksi. Virtuaaliyhteisöt antavat minulle kokemuksen, että kykenen ymmärtämään ja hallitsemaan terveyttäni yhä paremmin. Oikeastaan luotan muutamaan nettikaveriini paljon enemmän kuin moneen lääkäriin tai viranomaiseen. Terveydenhoidossa tärkeintä on vertaistuki, johon liittyy vahva tunnevaltainen sitoutuminen. Ihmiset ovat sivistyneet netin avulla yhä enemmän oman terveyden asiantuntijoiksi. Enää terveydenhoidossa tärkeintä ei ole tiedonsaanti, vaan vertaistuki, jota perinteinen terveydenhoito ei tarjoa, ja siksi internetin personoidut virtuaaliyhteisöt ovat kaikki kaikessa.

”Lähteet”:

Journal of Medical Internet Research

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta