D(ilemma)-vitamiini

dilemma3Tutkijat rupeavat olemaan varsin yksimielisiä siitä, että D-vitamiinin saantituositusta on nostettava, ehkä kaksin- tai kolminkertaiseksi. Ongelmallista asiassa on se, että väestön keskimääräinen D-vitamiinin saanti ei edes nykyisellään vastaa suosituksia. Seuraavina vuosina joudutaankin tekemään ravitsemuspoliittisia päätöksiä, joilla pyritään vaikuttamaan jokaisen kansalaisen arkipäivään.

D-vitamiinin tutkituin tehtävä on kalsiumin aineenvaihdunnan säätely ja tätä kautta liian vähäinen D-vitamiinin saanti on riskitekijä osteoporoosille. D-vitamiinin tehtävät elimistössä eivät kuitenkaan rajoitu tähän, vaan viime vuosina on löydetty lukuisia muita tehtäviä, joilla saattaa olla vaikutusta mm. diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn.

D-vitamiinia saadaan ruoasssa kalasta, metsäsienistä ja D-vitamiinilla täydennetyistä maitovalmisteista. Auringon UVB-säteily on erittäin hyvä D-vitamiinin lähde. Näitä säteitä ei vaan Suomessa ole lokakuusta toukokuun alkuun ja kesälläkin vain muutaman tunnin päivässä. Ja jos kesällä aurinkoa pakoilee tekstiilien ja voiteitten taakse syöpien pelossa, on D-vitamiinin muodostuminen vähäistä.

Nyt pääsemme varsinaiseen dilemmaan. On mahdoton ajatus, että koko väestö voisi saada tulevien suositusten mukaisesti D-vitamiinia nykyisten elintarvikkeiden ja auringon kautta. Kuinka voisimme lisätä D-vitamiinin saantia? On kaksi vaihtoehtoa: voimme joko täydentää perinteisiä elintarvikkeita D-vitamiinilla tai  ottaa käyttöön koko väestön tasolla D-vitamiinilisän. Kumpaankin vaihtoehtoon liittyy ongelmansa.

Jos alamme täydentämään elintarvikkeita, joudumme täydentämään niitä todella suurilla annoksilla. Nykyinen maitovalmisteiden täydentäminen olisi pientä tähän verrattuna. Mitä elintarvikkeita meidän olisi täydennettävä, jotta koko väestö siitä hyötyisi? Voitaisiinko maitotuotteita täydentää yhä enemmän? Entäs leipää? Juomat? Jos elintarvikkeita täydennetään oikein urakalla, onko liikasaannin vaaraa? Käykö Suomessa samalla tavalla kun on saattanut käydä maailmalla folaatin suhteen: folaattia täydennettiin elintarvikkeisiin ja nyt tämän täydennyksen ja paksusuolensyövän ilmaantuvuuden välille on löydetty tutkimuksissa yhteys.

Entäs sitten D-vitamiini lisäravinteena? Se taitaa olla ainakin jossain piireissä mahdoton ajatus; onhan hoettu pitkään mantraa, että terveellinen ruokavalio voidaan koostaa ihan perinteisistä elintarvikkeista. Jos kuitenkin todetaan, että koko väestön on mentävä D-vitamiinipurkilla, niin kuinka tämä käytännössä toteutetaan. Kuinka varmistetaan se, että jokaisesta taloudesta löytyy D-vitamiinipurkit? Kuka nämä D-vitamiinipurkit maksaa?

Siis syökää hyvät kansalaiset kalaa ja D-vitamiinitäydennettyjä maitovalmisteita. Uskaltaisin myös suositella sellaisia kalaöljyvalmisteita, jotka sisältävät D-vitamiinia.

2 Responses to “D(ilemma)-vitamiini”

  1. Toivon mukaan ihmiset alkavat edes kiinnittää huomiota D-vitamiinin saantiinsa jo senkin myötä, että tuosta saantirajan nostamisesta vouhotetaan!

    • Niinpä. On vain vaikea kuvitellla, että maitotuotteiden ja kalan käyttö suurissa mitoissa vielä kasvaisi. Toinen ongelma liittyy kaikkeen terveyskäyttäytymiseen: väestö polarisoituu niin että on se porukka joka jaksaa olla kiinnostunut ja ajantasalla uusimmasta terveystiedosta ja sitten on se toinen porukka joka ei ole halukas tai kykenevä muuttamaan omaa käyttäytymistään.


Leave a Reply